Tarina

SunniPerki-metsassa-1

Minun tarina

Jumppakärpäsestä kehonhuollon ammattilaiseksi

Olen kulkenut vaihderikkaan matkan pikkutytön unelma-ammattiini kehonhuollon ammattilaiseksi. Olen työskennellyt sekä elintarviketeollisuudessa että kauneudenhoitoalalla, olen ollut isossa yrityksessä, perheyrityksessä ja myös yksityisyrittäjänä.

Liikunta eri muodoissa on kiinnostanut minua aina. En kuitenkaan lähtenyt opiskelemaan alaa heti lukion jälkeen, vaan seurasin nuoruuden idolini, tätini, jalanjälkiä ja opiskelin parturi-kampaajaksi. Koulun jälkeen toiminkin ensi kertaa yrittäjänä Lahtelaisessa parturi-kampaamoliikkeessä, kunnes huomasin että haluaisin opiskella lisää. Hain ja pääsin Turun ammattikorkeakouluun Palveluiden johtamisen ja tuottamisen -koulutusohjelmaan. Valmistuttuani sieltä lähdin mukaan perheyritykseeni toiselle puolelle Suomea Kuvansiin, Joroisiin. Siellä perheelläni oli kotileipomo ja myymälä-kahviloita.

Vapaa-ajalla kävin paikallisessa kuntokeskuksessa ryhmäliikuntatunneilla. Erään tunnin jälkeen paikan yrittäjä kysyi minulta, että haluaisinko alkaa ohjaajaksi hänen yritykseensä. Elämäntilanteessani oli kuitenkin niin paljon velvoitteita, etten uskaltanut tarttua tarjoukseen. Vuosia myöhemmin elämäni meni kuitenkin uusiksi. Halusin muuttaa suuntaa, joten hakeuduin erilaisiin ohjaajakoulutuksiin. Kävin kehonhuolto ja kehonhallinta koulutuksia sekä pilateskoulutuksen. Sain uuden alun elämääni ja tavan toteuttaa itselleni merkityksellisempää elämää!

Ohjatessani asiakkaita koen rikkautena, että minulla on paljon kokemusta erilaisista työtehtävistä ja niiden kuormittavuudesta. Pystyn samaistumaan asiakkaiden ongelmiin ja auttamaan heitä niiden ratkaisemisessa.

Olen utelias elämälle ja tiedolle. Minä haluan oppia ja kehittää osaamistani lisää. Saan sitä kautta uusia työkaluja itselleni ja ennen kaikkia asiakkaani hyötyvät tästä. Matkani jatkuu…

Minun kehoni matka

Eri elämän- ja ikävaiheissa on minulla ollut erilainen suhde kehooni, olen kohdannut sen mahdollisuuden ja rajallisuudet.

Nuoruudesta muistan, kuinka pienenä ja hentoisena liidin läpi balettituntien ja lasketturinteiden. Liikkuminen eri tavoin oli hyvin vaivatonta, kepeää ja eikä se vaatinut suuria ponnistuksia.

Kolmikymppiseksi asti olin hyvin sinut vartaloni kanssa. Sitten sairastuin endometrioosiin. Sairauden kehittyessä pahemmaksi aiheuttaen minulle suuria kipuja, yhteys kehooni muutti muotoaan. Käperryin kasaan niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Minulta poistettiin kohtu ja molemmat munasarjat ja leikkauksen jälkeen minun piti luoda uusi yhteys sekä mieleeni että kehooni.

Opettelin havaitsemaan arjen tuoman ylikuormitustilan, joka aiheuttaa lihaksien kireyksiä ja kipuja. Opin lukemaan kehon viestejä ja tekemään sitä mikä on minulle milloinkin hyväksi.

Nautin liikkumisesta, enkä halua sen olevan vain yksi suoritus muiden suoritteiden joukossa.

Olen tietoinen iän tuomista muutoksista, mutta se ei tarkoita sitä etteikö omaa liikkuvuutta voisi parantaa. Päinvastoin liikkuvuudesta tulee pitää huolta läpi koko elämän. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa matkaa omaan kehoon ja kaikkiin sen moninaisiin mahdollisuuksiin.